Kotoinen kätevyys

Kuunnelmia kotiteollisuudesta

Kotiteollisuuskuunnelmia 1.
Kuunnelmassa kerron suomalaisen taideteollisuuden kultakauden yhteydestä alkuperäisenä pidettyyn maaseudun käsityöhön ja vernakulaariin muotoiluun. Lisäksi kuulet Kotiteollisuus-lehdestä poimitut kaksi kuvausta käsityömestareista, kehrääjämestari Amanda Salmisesta (s. n. 1872) Laitilasta ja kalajokisesta kantelemestarista Efraim Kilpisestä (s. 1862).
Kotiteollisuus-lehti, 1960.
Eino Hirvonen veistämässä puukauhaa. Kotiteollisuus 2/1960.

Mikä kotiteollisuus?

“Kotoisen kätevyyden ja yritteliäisyyden edistäjä” oli Kotiteollisuus-lehden alaotsikko. Kotiteollisuudella tarkoitettiin etenkin maaseudulla tehtyä, omaan käyttöön ja myyntiin tarkoitettua käsityötä. Kotiteollisuusaatteessa kyse oli toki paljon muustakin kuin käsityötekniikoista ja perinteisistä malleista. Kotiteollisuuden käsite ja ilmiö on tunnettu eri maissa. Ruotsissa kotiteollisuudesta puhutaan hemslöjd-termillä, Norjassa ja Tanskassa samaa tarkoittaa husflid ja islanniksi termi on heimilisiðnaður. Englanniksi ilmiöstä käytetään nimitystä cottage industry.

Kotiteollisuuden historia on merkittävä osa käsityön historiaa. Useissa maissa kotiteollisuuden harjoittamista on edistetty erilaisten yhdistysten kautta, ja Suomessa asiaa varten perustettiin oma viranomaistahokin: Maataloushallituksen kotiteollisuusosasto oli toiminnassa 1960-luvun lopulle asti.

Väitöskirjassani (2016) tutkin kotiteollisuusaatteen historiaa Suomessa. Kotiteollisuutta edistettiin niin yhdistyksen, viranomaistoiminnan kuin oman koulutusverkostonkin kautta. Tutkimukseni perusteella voi sanoa, että kotiteollisuus muodosti erityisesti käsityöhön kohdistuneen kulttuuripoliittisen linjan. Kotiteollisuusliikkeillä on ollut todella suuri vaikutus käsityökulttuuriin, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

Tutkimukseni tuloksena esitän, että kotiteollisuus alkoi vakiintua 1800-luvun lopulta lähtien hallinnollisena ja poliittisena käsitteenä. Sitä sovellettiin ennen kaikkea pula-aikoina. Erityisesti 1860-luvun suurina nälkävuosina kansaa toimitettiin kotiteollisuuden harjoittamiseen – yllyttäjänä oli itse Johan Vilhelm Snellman. Kotiteollisuus ei kansallisessa murhenäytelmässä paljoa auttanut, mutta käsite omaksuttiin käyttöön. Kotiteollisuuden edistäminen koki uuden nousukauden vielä toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa pantiin käyntiin laajat asutusprojektit ja monet vielä ajattelivat, että käsityö kuului luontevasti osaksi maataloutta. Paljon useammin oli kuitenkin kyse tiettyjen kulttuuristen jatkuvuuksien säilyttämisestä käsityöperinteen avulla.

Väitöstutkimuksessani sovelsin mikrohistoriallista tutkimusotetta. Analysoin historiallisia aineistoja kuten komiteamietintöjä, kokouspöytäkirjoja, näyttelyraportteja, sanomalehtiartikkeleita, erilaisia pienjulkaisuja ja henkilöarkistoja eli personalioita.

Voit ladata tutkimuksen luettavaksi Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta (urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6456-6). Tutkimus on englanninkielinen.

%d bloggers like this: