“Tähän myös leijojen rakentaminen” — käsityön ja kotiteollisuuden suhteesta

Kotiteollisuus-lehti, 1960.

Kuvitellaanpa, että marraskuun pimenevien iltojen piristykseksi ja lähestyvän adventinajan huomioiden kaipaat inspiraatiota joulukorttien ja koristeiden tekemiseen. Kuvitellaanpa myös, ettet tyydy Internetin kuvapalveluihin, vaan suuntaat lähikirjastoosi. Siellä päädyt mitä todennäköisimmin aineistoihin, jotka on luokiteltu kohtaan 65 KÄSITYÖ. KOTITEOLLISUUS.

Tämä kohta yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmässä on ensisijainen, kun itse haen tietoa vaikkapa erilaisista kirjontatekniikoista. Luokka pitää sisällään ylipäätään monipuolista ja käytännönläheistä käsityön tietokirjallisuutta. Hykertelen kuitenkin mielessäni, kun ajattelen heitä, jotka 65-hyllyillä asioidessaan ihmettelevät, että mikä ihmeen ‘kotiteollisuus’ ja jotka kenties uumoilevat joensuulaisyhtyettä muistellen, eikö sen paikka olisi musiikkiosastolla.

Luokan 65 nimekkeestä on sukeutunut kulttuurihistoriallinen kuriositeetti, joka tulee huokuneeksi mennyttä aikaa: 2010-luvun nykykulttuurista kotiteollisuus-termi on häipynyt jokseenkin kaikkialta muualta paitsi kirjaston luokitusjärjestelmästä.

Olen pohtinut usein ja paljon sitä, miten kotiteollisuuden historiasta kirjoittaisin. Kotiteollisuuden käsite on latautunut niin monisyisillä merkityksillä ja syvälle arkistoihin hapantuneilla aineistoilla, että on usein tuntunut vaikealta kertoa siitä mitään lyhyesti. Kirjaston aineistoluokituksenakin se on kuin pystyyn kuivunut kelohonka: harmaantunut ja kierteinen – ja yhtä sitkaan kestäväkin.

Mutta kun nyt harmauteen päästiin, niin jatketaan suuntaa kohti vanhoja aineistoja ja harmaasävyisiä valokuvia. Nostetaan esiin usein jo kirjastojen varastotiloihin hyllytetyt, vanhat Kotiteollisuus-lehdet ja katsotaan, miltä kotiteollisuus näytti. Kun palataan lehden varhaisnumeroihin 1930-luvun lopulta, nähdään lehden usein vain pelkistetysti kuvitettu kansi ja lehden nimen jatkoksi painettu täsmennys: “kotoisen kätevyyden ja yritteliäisyyden edistäjä”.

On helposti kuviteltavissa, että Kotiteollisuus-lehti olisi ennen kaikkea käsityön malli- ja ohjelehti, mitä se tietysti olikin, mutta lehdestä löytyi runsaasti näkökulmia käsityöhön: puheenvuoroja kotiteollisuudesta ja alan edistämisen tarpeista ja mahdollisuuksista. Lyhyesti sanottuna, kun sen nyt lyhyesti sanon, Kotiteollisuus-lehdessä kirjoitettiin runsaasti käsityöpolitiikkaa – tarkalleen ottaen tietysti kotiteollisuuspolitiikkaa. Näkökulmat ulottuivat elinkeinoelämän näkökulmista, yrittäjyydestä, verotuksesta ja työaikalainsäädännöstä alan koulutukseen. Käsityö ymmärrettiin lehden sivuilla tärkeäksi osaksi suomalaista kulttuuria eikä käsityön kulttuuripoliittistakaan ulottuvuutta epäröity korostaa.

Nykyiset käsityöyrittäjät ja alaa valveutuneesti seuraavat asianharrastajat saattavat aivan oikeutetusti ihmetellä, missä vastaavaa keskustelua nykyisin sitten käydään. Tarkasteltavat aiheet, kuten yrittäjyyden haasteet, käsityötuotteiden verotus ja koulutus kun edelleen nousevat pintaan, kun esimerkiksi käsityömessuilla alan toimijoita jututtaa.

Vielä 2000-luvun design-huumassa ‘käsityö’ ajelehti määrittämättömän nolouden pohjavirtauksissa.

Käsityön suosion nousu on toistunut puheissa 2010-luvun ajan. Suosion nousu näkyy käsityöhön liittyvinä trendeinä, suosittuina käsityötekniikkoina ja niiden toteuttamisen tyyleinä. Voi kuitenkin sanoa, että suosion nousua selittää osaltaan sitä edeltänyt suosion notko. Kotiteollisuuden trendikkyys oli vahvimmillaan 1910–30-luvuilla, mutta se alkoi hiipua viimeistään 1960-luvulla. Sen sijaan suosioon nousi uusi hybridikäsite, käsi- ja taideteollisuus, siinä määrin, että 1990-luvun alussa koko kotiteollisuuden käsitteestä lopulta luovuttiin (paitsi yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmässä). Samaan aikaan käsityön käsite kytkeytyi kenties selvimmin koulun “kässä”-tunteihin, ja vielä 2000-luvun design-huumassa ‘käsityö’ ajelehti määrittämättömän nolouden pohjavirtauksissa.

Kuitenkin sille, että kirjaston luokitusjärjestelmässä sijalla 65 kytkeytyvät yhteen käsityö ja kotiteollisuus, on aivan luontevat historialliset syy-yhteydet – vaikka ne olisivatkin kierteiset ja paikoin syvästi patinoituneiden sepia-sävyjen peitossa. Niitä kierteitä ja sävyjä on tärkeää tuntea ja ymmärtää, jotta voi myös tuntea ja ymmärtää suomalaisen käsityökulttuurin pitkää 1900-lukua.

Yksi keino perehtyä kotiteollisuuden aikakauden käsityökulttuuriin on tutustua Kotiteollisuus-lehdessä välitettyyn kuvaan käsityöläisyydestä, siihen liitetyistä ihanteellisista piirteistä ja kirjavasta joukosta erilaisia toimintoja, jotka katsottiin “kotiteollisuuden harjoittamiseksi”. Tavoitteenani on lähitulevassa tuottaa tälle sivustolle kokoelma lehdessä esitellyistä käsityömestareista. Kokoamassani aineistossa on edustettuina kutomisen ja kehruun lisäksi muiden muassa kanteleiden valmistus ja kauhojen veisto, tietysti pärekoppien tekeminen sekä puukoristeiden vuoleminen mutta myös mehiläisvahan jalostus.

Kotiteollisuuden tutkimuksen kannalta ei aineistoluokan 65 kirjavuuskaan siksi yllätä. Pikemminkin luokittelun täsmennyksenä annettu ohje “tähän myös leijojen rakentaminen” on suorastaan elegantti lisäys.

Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmään voi tutustua osoitteessa ykl.kirjastot.fi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: