1860-luvun muistoseppeleet – aloite suurten nälkävuosien muistamiseksi OSA 1: Perusteet

1860-luvun muistoseppeleet -aloite on pienimuotoinen ele Suomen suurten nälkävuosien muistamiseksi. Tein kahdeksan muistoseppelettä, jotka laskimme yhdessä tutkija Andrew G. Newbyn kanssa eri paikkakuntien nälkävuosien muistomerkeille. Kyseessä oli sekä omasta, henkilökohtaisesta tahdosta kunnioittaa nälkävuosien muistoa sekä samaan aikaan pyrkimyksestä kiinnittää huomiota paikallisten muistomerkkien olemassaoloon ja siihen syvään inhimilliseen kärsimykseen, jota nälkävuodet aiheuttivat lukemattomille ihmisille, perheille ja yhteisöille eri osissa Suomea. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen aloitteen taustoja ja perusteita.

Muistoseppeleitten laskemiseksi tehtyä matkaa voi seurata julkaisun toisessa osassa.

Kenen tulisi muistaa? Mitä on muistaminen? Millaisen muodon muistamiselle voisi antaa?

Nämä kysymykset nousevat esiin, kun tarkastellaan 1860-luvun nälkävuosia, nälän ja köyhyyden kokemuksia Suomessa. Nämä kysymykset ansaitsevat huomiota osakseen etenkin nyt: toukokuussa 2018 tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, että pitkään jatkuneet puutteen ja nälän vuodet alkoivat hellittää. Vuoden 1868 uusi kevät merkitsi toisaalta uuden satokauden mahdollisuutta, mutta silloin kuitenkin koettiin vielä uusi piikki kuolonuhrien määrässä.

Suuret nälkävuodet ovat löytäneet sijansa suomalaisen historiankirjoituksen aikajanalta, mutta tapahtumien tulkinnoissa on eroja. Huomiota on kiinnitetty paljon kuolonvuosien uhrien (n. 200 000 henkeä) määrään ja laskutapaan. Toisaalta on tavattu painottaa kansantaloudellista näkökulmaa ja 1870-luvulla alkanutta talouden kohenemista. Etenkin aiemmin on painotettu kansallista, ”yhteistä selviytymistä” inhimillisen haavoittuvuuden ja kärsimysten sijaan.

Kun vuonna 2018 on tullut kuluneeksi 150 vuotta siitä, että 1860-lukua piinanneet nälkävuodet alkoivat hellittää, kansallisen muistamisen kohteina ovat painottuneet 100 vuoden takaiset tapahtumat, ensin itsenäistyminen ja sitten sisällissota. On tietysti merkityksellistä muistaa näitä tapahtumia. On nähtävä myös, että muistamisessa kuitenkin on eroja. Esimerkiksi sisällissodan aikaiset joukkohaudat ovat kiinnittäneet huomiota, muun muassa todisteina väkivallan purkauksista. Sen sijaan kysymykset siitä, mistä nälkävuosien joukkohaudat todistavat, ovat vielä monin osin vastaamatta.

Muistomerkki nälkään kuolleille pystytettiin Kortesjärven kirkon vierelle syksyllä 2017.

Verrattuna eräisiin muihin maihin (Irlanti, Ukraina), joiden historiaan lukeutuu vastaavanlainen, suuri nälänhätä, on merkillepantavaa, ettei Suomen 1860-luvun nälkävuosista ole tullut kansallisen kertomuksen ydinosaa. Ylipäätään suurten nälkävuosien muisto on jäänyt paikallistasolle, sillä esimerkiksi kansallista muistomerkkiä liittyen nälänhädän tapahtumiin ei ole. Paikalliset muistomerkit kuitenkin osoittavat sen, ettei nälkävuosien muisto ole unohtunut, vaikka sille on jäänyt marginaalinen osa kansallisen muistamisen tasolla. Nämä muistomerkit ovat usein seurakuntien, kuntien tai paikallisyhdistysten aloitteesta asetettuja.

Suurten nälkävuosien muistomerkki Alajärven kirkon läheisyydessä Etelä-Pohjanmaalla.

Tutkija Andrew G. Newby on laajoissa tutkimuksissaan kartoittanut Suomesta lähes 90 paikallista  nälkävuosille omistettua muistomerkkiä eri aikakausilta. Joitakin muistomerkkejä on laadittu heti 1860-luvulla, mutta suurin osa on myöhemmiltä vuosikymmeniltä; etenkin 1960-luvulla pystytettiin useita  muistomerkkejä. Lisäksi useat muistomerkit liittyvät nälkävuosien aikaisiin joukkohautoihin ja voivat myös sijaita niiden läheisyydessä. Joukkohaudat ovat erilaisia: joissakin lepää kymmenien ihmisten, toisissa useiden satojen ihmisten jäänteet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kärsämäen muistomerkki siteeraa Sananlaskujen kirjaa. Muistokiven jalustan teksti: “Vuonna 1866–1868 nälkään kuolleiden muistoksi / Kärsämäen seurakunta”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kärsämäellä nälkävuosien muistomerkki on sijoitettu sankarihautojen läheisyyteen ja vastapäätä sotien muistoon liitettyä graniittiristiä. Nälkävuosien muistomerkkiin on kaiverrettu muistolause, joka painottaa muiston ja sen tiedostamisen tärkeyttä.

Muistamisen vastuu ja vastuullisia tapoja muistaa

On selvää, että suurten nälkävuosien muisto on osa suomalaisten kollektiivista muistia (miten se sitten ymmärretäänkin). Kyseessä on ilmeinen traumaattinen historiallinen kokemus, jonka käsittely on jäänyt lähinnä paikallisyhteisöille.

Syksyllä 2017 käymissämme keskusteluissa arvelimme Andrew’n kanssa, olisiko mahdollisesti ollut tulossa mitään kansallisen tason aloitetta 1860-luvun nälkävuosien muistamiseksi. Mietimme lisäksi, mitkä tahot olisivat voineet sopia yhteistyökumppaneiksi jonkinlaisen nälkävuosien muistamiseen liittyvän tapahtuman järjestämisessä. Esimerkistä kävi Punainen Risti, järjestö, jonka ytimessä on humanitäärinen apu. Toisaalta myös Ilmatieteen laitos tuli mieleemme, sillä olivathan juuri sääilmiöt ja ilmasto teemoja, joilla nälkävuosia selitettiin tai joihin huomiota kiinnitettiin yhteiskunnan avuntarjoamisen epäkohtien sijaan.

Mahdollisten yhteistyötahojen hahmottelussa on kyse siitä, miten suurten nälkävuosien muistoa tarjottaisiin tulkittavaksi. Kun tutkijoina olemme monia vuosia käsitelleet nälänhädän sekä siihen liittyen köyhyyden historiaa, olemme tutkimuksessa vääjämättä kohdanneet myös nälkävuosien surun, epätoivon ja epäoikeudenmukaisuuden. Siksi ajatus siitä, että nälkävuosien muistaminen kääntyisi esimerkiksi päivänpoliittisen retoriikan työkaluksi, tuntui sietämättömältä. Tästä syystä aloitteessamme painottui tutkimisen henkilökohtaisuus.

Väitöskirjaa työstäessäni pohdin F. R. Ankersmitin innoittamana historiantutkijan ja historian, menneisyyden tapahtumien välisiä suhteita. Historiantutkimuksen voi mieltää julkisena palveluna, jossa tutkija joutuu (tai pääsee) hyödyntämään kognitiivisten taitojensa repertuaaria. On kuitenkin niin, että historiantutkimuksessa keskustellaan merkittävästi enemmän siitä, miten ja millaisilla lähestymistavoilla historiaa kirjoitetaan, kuin niistä prosesseista, joita historiantutkija käy läpi menneisyyttä käsitellessään. Tämä heijastuu esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, kun tutkitaan aihetta, joka ei ole saanut erityisen paljon tutkimuksellista tai yleistä huomiota. Tutkija pohtii valintoja kuten mitä tutkia ja miten – mutta usein myös sitä, miten hän tutkimuksensa perustelee tai oikeuttaa: miksi juuri tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota ja lisätä tietoisuutta.

Tässä aloitteessa olemme tutkijoina sitä mieltä, että tutkimuksellista ja yleisön huomiota tulisi enemmän kiinnittää Suomen 1860-luvun suurten nälkävuosien tapahtumiin, siihen, miten ne haavoittivat ihmisten mieliä ja siihen, miten ne lopulta ovat heittäneet varjonsa ”suomalaiseen mentaliteettiin” tai yhteiseen muistiin, sikäli kuin sellaisista on mielekästä puhua. Ketään ei voi kuitenkaan käskeä muistamaan. Muistoseppele-aloitteessa onkin kyse enemmän siitä, että voin itse näyttää mitä nälkävuosien muisto herättää. Voin tuoda tietoni ja siihen liittyvät ajatukseni ja tunteeni yhteen ja esiin konkreettisessa muistamisen objektissa, muistoseppeleessä.

Voin itse näyttää mitä nälkävuosien muisto herättää. Voin tuoda tietoni ja siihen liittyvät ajatukseni ja tunteeni yhteen ja esiin konkreettisessa muistamisen objektissa, muistoseppeleessä.

Muistoseppele on tapa muistaa vainajia. Siihen liittyvät kiinteästi sekä materiaalisuus, seppele, että teot: seppeleen tekeminen ja sen laskeminen haudalle. Minulle oli selvää, että nälkävuosien joukkohautojen vainajille tehdyissä muistoseppeleissä halusin kiinnittää huomiota tämän muiston materiaalisuuteen, joten käytin luonnonmateriaaleja, joita nälkäiset ihmiset silloin käyttivät ravintonaan: olkea, männyn kuorta eli nilaa, jäkäliä.

Esitin Andrew’lle ideani muistoseppeleistä ja niiden laskemisesta muistomerkeille ja päätimme toteuttaa sen. Tietysti meillä kummallakin oli keväällä 2018 paljon muutakin tekemistä, ja siksikin katsoin helpommaksi olla hakematta aloitteellemme mitään apurahoja, joiden haku kuitenkin vain veisi vielä enemmän aikaa itse toteutukselta. Niinpä rohkaisin itseäni sananparrella, joka on tutumpi jumppatrikoomainoksista, mutta jonka voisi useammin omia muihin asiayhteyksiin: Just do it.

Keittiö muuttui studioksi, kuinkas muuten.

Muistoseppeleitten materiaaleista ja valmistamisesta

Muistoseppeleitten materiaalivalinnat ovat suora viittaus 1860-luvun nälkähistoriaan. Pettuleipä symboloi vahvasti Suomessa katovuosina yleisesti ja etenkin 1860-luvun nälänhädässä koettua elämisen niukkuutta. Viljan puutteessa korvikeleipään sekoitettiin pettua eli petäjäistä eli jauhettua männyn kuorikerrosta (nilaa) sekä olkisilppua. Kansan keskuuteen yritettiin levittää tietoa jäkälien käytöstä hätäravintona, osin puiden säästämiseksikin, mutta suositus ei juurikaan ottanut jalkautuakseen.

Kuolon vuoden 1867–68 aikana myös vilja-apua jaettiin nälänhätää kärsiville alueille. Tämä ruoka-apu oli kuitenkin ehdollista. Tuollon senaatissa valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä toiminut J. V. Snellman korosti, että ihmisten olisi tehtävä työtä hätäapua vastaan. Snellman piti tässä suhteessa ihanteellisena kotiteollisuutta, kodin piirissä tehtävää käsityötä. Tätä käytäntöä sovellettiin köyhäinhuoneissa, ”fatituvissa” (fattighus), joita perustettiin monin paikoin. Näissä ehdollisesta käsityöstä kävi olkisilpun tekeminen hätäleipää varten, mutta ruumisarkkujen teettäminen oli myös suosiossa. Senaatissa Snellman vastusti hätätyömaiden käyttöä nälänhädän hoidossa, mutta useita teitä, siltoja, kanavia ja etenkin Riihimäen–Pietarin rautatietä rakennettiin 1860-luvulla hätätyömaina. Hätätyömailla kuolleisuus oli korkeaa; Riihimäen–Pietarin rataa nimitettiinkin ”luuradaksi”. Kuten köyhäintalojen käsityötä myös hätätyömaiden mainetta synkistivät vielä tapaukset, joissa hädänalaisia suoranaisesti nöyryytettiin tai kiristettiin ruoalla.

Materiaalisuus – ja sen puute –  ovat avainroolissa nälkävuosien muistamisessa. Tämä näkyy myös muistomerkeissä, jotka usein ovat koruttomia luonnonkiviä tai viittauksia leipään tai viljaan: katkennut tähkäpää toistuu aiheena monissa muistomerkeissä. Hätätyömaiden materiaalit, ratakiskot ja siltapaadet, ovat myös nähtävissä muistomerkeissä.

Luonnonmateriaalien ja mustaksi maalattujen ruokailuvälineiden symbolinen käyttö muistoseppeleissä ovat minun valintani tehdä 1860-luvun suurten nälkävuosien muistoa näkyväksi.

Keväällä 2018 luonto tuntui osoittavan osanottonsa 150 vuoden takaisille olosuhteille paljon ilmeisemmin kuin muut tahot, joilta myötätuntoa olisi voinut odottaa. Lumi ja jää peittivät paksuina kerroksina metsiä ja peltoja pitkälle kevääseen. Se vaikutti myös seppelemateriaalien keräämiseen, jonka aloitinkin suosiolla suksien päältä. Myös edellinen syksy oli ollut sadonkorjuun kannalta vaikea, tosin ei hallaöiden vaan jatkuvan sateen vuoksi. Satomenetykset eivät kuitenkaan millään olennaisella tavalla olleet näkyneet mediassa saati ravinnonsaannissa. Minä pääsin hakemaan syyspellolle märkyyden vuoksi jääneitä olkia, joita käytin seppeleiden pohjamateriaalina. Muita luonnosta (harkitusti sekä kasvavia puita ja varpuja vahingoittamatta) keräämiäni materiaaleja olivat erilaiset karveet, jäkälät, sammalet ja naavat; männyn, kuusen, koivun, haavan ja kanervan oksat, männyn juuret ja kuori, haavan ylivuotiset lehdet sekä männyn ja lepän kävyt.

Vaikka muistoseppeleitten valmistaminen sujui kirjontaprojekteihini verrattuna ripeästi, aikaa niiden tekemiseen kului silti paljon. Kahdeksan muistoseppelettä oli määrä, jonka kohtuudella ehdin tätä aloitetta varten tehdä. Vaikka kysymys oli ennen kaikkea resursseista, toiveeni on myös, että muistoseppeleet-aloite kannustaisi esimerkiksi paikallisia kulttuuriyhdistyksiä kiinnittämään huomiota toiminta-alueensa nälkävuosien muistomerkkeihin ja siten alueensa historiaan ja sen merkityksellisiin paikkoihin; muistoseppeeleen tekeminen ja laskeminen tarjoa yhden tavan muistaa. Tekemäni muistoseppeleet tulevat esille tälle sivustolle virtuaalisena näyttelynä.

Tule kulkemaan mukanamme muistoseppeleitten laskemisen matkalla osassa 2: Matka

 

 

One Comment on “1860-luvun muistoseppeleet – aloite suurten nälkävuosien muistamiseksi OSA 1: Perusteet

  1. Pingback: 1860-luvun muistoseppeleet – aloite suurten nälkävuosien muistamiseksi OSA 2: Matka | Kraatari for Craft Culture

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: